Archive for December, 2009

Maksaisitko sinä hänelle?

Wednesday, December 23rd, 2009

Mistä ihmeestä?

Idiots rule the earth…

Monday, December 21st, 2009

Ajattelin kirjoitella loppuvuoden viisauksia joita olen oppinut vuosien varrella valmentaessani

On parempi ettet tiedä kaikkea, tieto lisää tuskaa ja aiheuttaa ihan turhaa tutkiskelua. Joskus tuntuu että olisi kiva olla tyhmä, olisi vaan niin helpompaa…

Ole hiljaa…

Wednesday, December 16th, 2009

Ajattelin kirjoitella loppuvuoden viisauksia joita olen oppinut vuosien varrella valmentaessani

Opettelee olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Usein se ratkaisee monia ongelmia ilman että sinulle tulee suurempaa tarvetta suullisesti aukaista mahdollisia solmuja.

Tavoitteita…

Wednesday, December 16th, 2009

Seuraava tavoite on 200 perhosta ja spagaatti joka suuntaan pääsiäiseen mennessä… katsotaan…

Ole onnellinen…

Monday, December 14th, 2009

Nyt ei voi olla kuin onnellinen, ensiksi leiri meni ihan nappiin ja samoin kehittelemäni idea parille uimarille. Tuosta ideasta kerron myöhemmin, nyt vain leirin kuulumiset….

100 pu 1:49.00

Olin kai joskus luvannut jostain teosta jollekin uimarille kiskoa 100 perhosta maksimia ja viime viikonlopun leirillä jouduin vastaamaan sanoistani. Tonttu-uinneissa uin kahden päivän harjoittelulla 50 vu 30.40 käsiajalla (lähtö kesti 1,5 sekunttia). Edellisen kerran olin uinut 5 vuotta sitten. Nyt viikon uimattomuuden jälkeen leirillä lauantai-iltana oli edessä 100 perhosta. 50 metriä verraa oli sopiva ettei kunto lopuisi kesken. Uimarit ottivat kellon kanssa aikaa, kaksi kameraa napsi kuvia ja yksi videokamera otti koko roskan nauhalle. On syytä muistaa että uinti selvisi minulle vasta samana iltapäivänä…

Jo ennen starttia tiesin etten ole kunnossa kuin henkisesti, pakko oli luvattu tehdä vaikka paksua limaa yskin saunassa. No, ensinmäinen 25 oli todella onnellinen suoritus kun uidessa tajusin miten perhosen potku osuu oikein käsivedon kanssa. Tunne loppui ensinmäisen käännöksen liukuun josta alkoi helvetti. Toinen 25 oli jo aivan helvetillistä tuskaa kun keuhkojen kapasiteetti alkoi loppua. Toinen käännös aiheutti jo oksennuksen nousun kurkussa. 60 metrin kohdalla silmissä sumeni ja oli pakko ottaa yksi rinulin veto jotta jaksoin kolmannen 25n loppuun. Silloin oli pakko pysyhtyä ja roikkua lähtöpallissa. Altaassa ei ollut päätyreunoja kuin luojan isoksi ivaksi. Lopettaa ei voinut vaan pari kertaa happea räkien suun tyhjäksi ja viimeiselle 25lle. 90 metrin kohdalla oli pakko ottaa vielä happea rinulin vedolla ja viimeiset 10 metriä meni raivolla oksennusta pidätellen.

Päädyssä tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton onni. Suu ensinmäiseksi tyhjäksi paikalle tuotuun roskikseen ja sitten vain happea kaikin keinoin keuhkoin jotka olivat tulessa. Altaasta ylös ja kontaten lasten altaaseen jossa vietin seuraavat 10 minuuttia kakaillen. Ja kamera taisi vieläkin käydä, ainakin tajunnan hämäristä huomasin kuvia otettavan väsyneestä olemuksestani.

Saunassa meinasi sitten itku tulla, oli sen verran äärisuoritus…

Miksi?

En ollut koko asiaa aivan tarkalleen suunnitellut mutta eräänläinen ryhmähengen kasvattaja uinnista syntyi. Itse halusin opettaa uimareille yrityksen/tahdon käytön merkitystä, luultavasti tämäkin heille valkeni.

Mutta selkeämmin asiasta tuli ryhmässämme yhdistävä tekijä kun sovimme ettei videota näe kukaan muu kuin ne jotka olivat altaalla ja muutenkin teimme siitä ison numeron muille, suullisesti ainakin. Todeten kuitekin “you gotta see it to believe it.” Mitä mahdollisuutta ei ollut.

Haastesarjat

Erään uimarin kanssa uimme lauantaina ensiksi 30×50 perhosta ja sunnuntaina 60×25 perhosta. Esitin uimareilleni haasteen perjantaina leirin alkaessa että he itse rakentaisivat tuskansa ja eräs heistä rakensi tuskansa uimalla 30×50 lauantaina iltapäivällä. Tauot sai itse määritellä, ne jäivät alussa noin 10 sekunnin pituisiksi lopun sujuessa 5-6 sekunnin tauoilla. Kannatta muistaa että hänen siihen menessä uimansa pisin sarja oli ollut 24×25, hänen itsensä eräänä päivänä keksimänä. Pyysi saako kokeilla ja minä annoin. 50ia oli uinut ehkä pari elämänsä aikana.

Sunnuntain 25sia ei tarvinnut edes paljoa ehdottaa, aluksi kuitenkin puhuimme 30n uimisesta mutta jo 20n jälkeen ei ollut muuta kuin 60 tähtäimessä.

50set menivät suhteessa noin 10 sekunnin päähän ennätyksesestä viimeisen jäädessä 4 sekunnin päähän. Taukoa tuli noin 10 sekunttia.

25set menivät koko ajan kiihtyen että lopussa noin 20 meni maksimia 5-8 sekunnin tauolla.

Kyllä jo 50 metriset olivat valmentajalle sanoinkuvaattoman hienoja seurata ja 25set olivat jo todellista magiaa kun näki miten uimari nautti tuskasta. Halusi vielä uida verkan jälkeen piikin maksimia. Herkäksi veti…

Oliko järkeä?

Teknisesti ei ollut kaikissa uinneissa järkeä mutta tärkeintä oli se uskon kasvu uimarissa joka näkyi olemuksessa niin selvästi.

Koko touhu antoi kyllä isosti jaksamista minulle.

10 vuotta takana, ajatuksiaa…

Wednesday, December 9th, 2009

Ajattelin kirjoitella loppuvuoden viisauksia joita olen oppinut vuosien varrella valmentaessani

NAUTI PIENISTÄ ONNISTUMISISTA – Valmennuksessa kannattaa löytää motivaatio omaan toimintaan pienistä voitoista ja onnistumisista. Voit tavoitella isoja asioita mutta onnistumisen nautinto on suurin niissä pienissä onnistumissa.

Ja osaa nauttia niistä, ole onnellinen.